Marjatta. Me naiset! tosin otamme me miehiä keralla taisteluun, vaan me käytämme heitä työhön samalla tavalla kuin Pyrrus ennen muinoin elefanttiansa.
Tuuterkaivenius. Mutta mitenkä Jumalan nimessä te olette saaneet miehet niin masentumaan?
Marjatta. Niin, tee-vedellä ja raittius-seuroilla.
Tuuterkaivenius. Naisetko ne sitte nykyiseen aikaan kirjoittelevat?
Marjatta. Meidän suurinta sanomalehteä, "Sanomia Turusta", joka on 12 kyynärää leveä ja 24 kyynärää pitkä, toimittavat vaan paljaat naiset. Alapalstoja ja muita helppolukuisia novellia kirjottelee yksi ja toinen mies-eläjä, eli niinkutsuttu suippa-saapas. Meillä toki on yksi mainio kirjoittelija, joka on loistava satunnaisuus, nimittäin Herra Sokersurvonius. Kas tuoltahan se tuleekin ammoinensa.
Kymmenes kohtaus.
Edelliset. Sokersurvonius (jota amma kantaa).
Tuuterkaivenius. Mitä kummia, mikä kirjoittelija se on, jota amma kantaa.
Marjatta (tervehtien). Hyvää huomenta, Herra Sokersurvonius; näin varhain liikkeellä?
Sokersurvonius (pitkä piippu kädessä). Aamupuolella on aina mielenjuoksu vilkkaampi ja ajatuksen voima syvempi. Muuten tahdon minä nyt mennä Teaatteriin, jossa paraillaan annetaan murhenäytelmää, joka on viidentoista näytöksen pituinen, ja jonka minä äsken kirjoitin. Se on vähän nuljakka, vaan tuntoa liikuttavat aineet siinä ovat voittavimmat.