Marjatta Kiitoksia leluseni! (pistää paikan nimen muistiin tasku-kirjaansa). Sinä saat kuulla minusta! (käsittelee miestä). Luota siihen!
Nuori mies (koettaen päästä erillensä hänestä). Se nyt on hirmuista, että kuu vaan joku mies parka lähtee ulos yksinänsä, niin luullaan hänestä jo kohta jos mitäkin pahaa! (juosta pötkii ulos).
Marjatta (ajaa häntä takaa kulissien väliin). Saanenhan minä kuitenkin tarita sinulle naulan konfehtia, sinä pieni pippuri-säkki!
Tuuterkaivenius (itsekseen). Miehet ostavat kaloja, asuvat itseksensä ja ompelevat vaatteita, — syövät konfehtia ja muuta namu-ruokaa ja heitä viekotellaan keskellä katua! sepäs on häväistys koko mies-suvulle! — Tuo nuori rouvas-nainen tulee takaisin. Nyt alkaa hän varmaankin pistää näppinsä minuun.
Yhdeksäs kohtaus.
Tuuterkaivenius. Marjatta.
Marjatta. Se on varma ja tosi, että tuo sievänen mies-suku panee meille paljo papuja päähän.
Tuuterkaivenius. Ne nyt ovat sitte naiset, jotka nykyseen aikaan hallitsevat ja vallitsevat.
Marjatta. Niin, minusta olisi kumma jos muuten saattaisi olla ja laatuun käydä! Niitä tosin löytyy naisia, jotka puhelevat miesten vapauttamisesta; vaan niinkauan kuin minä saatan kohottaa ääntäni valtiopäivillä, niin panen sitä asiaa vastaan. Hoitakoot miehet lapsia ja kotisiivoa, hoitakoot jaloa ja kyllä vastuun-alaista kutsumustansa kotona, hoitakoot perettämme! kyntäkööt meidän ketoja, ja saakoot he hakata meille puita ja tuutia meidän lapsiamme! tähän työhön ovat he saaneet luonnollisia voimia. Vaan antaa naisten, jotka ovat korkeimman neron, ymmärryksen ja mielen edusjäseniä, hallita ja vallita maailmaa!
Tuuterkaivenius. Kiitoksia paljo! vaan kutkas suojelevat maata vihollisen päälle rynnätessä?