Heimonen. Ei, se on Noakin pudottama.
Ilma (nostaa häntä ylös). Oh, ei niin, ystäväni, sinä et saa myödyttää, et yhtä etkä toista. — Minua kyllä hyvittää, että suostut kaikkiin hullutuksiin minun tähden; vaan en kuitenkaan sitä tahdo. Totuus se vihdoinkin kaikki voittaa.
Heimonen. Mitäpä sitte tahtoisit minun tekemään?
Ilma. Ei mitään nyt vielä. Isä on ihastunut saarnamies Siivettyiseen, ja tahtoo jyrkästi minua hänen kanssa naimiseen. Hirvitelläkseen minua on hän tehnyt testamentin ja siinä antanut tuolle saamamiehelle suurimman osan omaisuudestaan.
Heimonen. Luvatkoon hän Jumalan nimessä pois kaikki tyyni, kun vaan minä saan pitää sinut.
Ilma. Se on kaiketi hyvä, vaan ei kelpo naima-osa milloinkaan voi olla vahingoksi. Lääkäri voipi helposti jäädä pois muodista; vaan rahat ovat aina muodissa. Isä on pohjaltaan hyvä ja pitää hyvänä minut, ja minä en luule sen olevan niin vaarallista (katsoo ulos ikkunasta). Vaan katso, tuolla tulee Herra nimineuvos. Menkäämme pois hänen näkyvistään!
(He menevät sivuhuoneesen).
Toinen kohtaus.
Siivettyinen (muutamia kirjoja kainalossa). Rouva Noukkanen.
Rouva (lyykistäen). Minä sen tunnustan, että kun vaan te, kunnian-arvoisa nimineuvos, astutte kartanoon, niin on se aivan kuin Jumalan enkeli astuisi sisään, meidän syntisten joukkoon.