Saukko siis päätti matkustaa toisaalle ja lähti erään vanhan ylioppilaskumppaninsa luo sekä tuli siellä varakkaan ruukin-patrunan tuttavuuteen, joka tarvitsi ruukin-väellensä päällysmiestä. Tähän Kalle oli varsin erinomainen. Hän kyllä takoi seppiä yhtä paljon kuin nämät rautaa, mutta rehellisellä luonnollaan voitti hän kuitenkin vihdoin sekä työmiesten että isäntäväkensä suosion.
Muutamien vuosien kuluttua sai hän patrunan tyttären vaimokseen ja tuli appensa kuoltua ruukin isännäksi. Hänen vaimonsa, kelvollinen ja lempeä nainen, sai vähitellen hänen kerskaavan, kiivaan ja ylpeän luontonsa pehmenemään, eikä hän enään koskaan muulloin halua näyttää käsivoimiansa, paitsi kun joku matkustavainen tulee katsomaan ruukkia; silloin hän, jos matkustaja hänen pyynnöstään menee istumaan suurelle ruukin-vasaralle, nostaa sen ilmaan ja on erittäin hyvillään, kun näin saa vielä, vaikka rauhallisesti, kerskata voimistaan.