— Siksipä pidä sinä lompakko, ja minä pidän sen sisällön, — keskeytti hänet Bruno; — siinä jaossa en ainakaan minä häviä.
— Se on selvää.
— Mutta syy ei ole minun.
— Yhtä selvä.
— Kaksituhatta riikintaalaria ei ole halveksittava summa … kiitos lahjasta!
— Sinun ei olisi tarvinnut kertoa anastaneesi noita rahoja, — sanoi
Anna.
— Ei, sitä minun ei olisi tarvinnut.
— Mutta sinä teit sen kuitenkin.
— Olen ottanut sen pyhäksi ohjeekseni, etten jätä sinua mistään tietämättömäksi… Ja lupaustani minä en koskaan riko.
— Minä luotan sinuun ja luen aina hyväksesi sinun rehellisyytesi ja uskollisuutesi.