— Bruno, sinä olet mustasukkainen … mustasukkainen tällaisenkin mitättömän asian vuoksi.
— Minä olen mustasukkainen kaikelle, mihin sinun katseesi kohdistuu.
— Mustasukkaisuutesi ilahuttaa minua, sillä se todistaa, kuinka suuresti sinä minua rakastat.
— Tarvitsetko sinä siihen vielä todistuksiakin?… Voi, Anna, jos sinä…
— Vaiti! — keskeytti hänet nainen, uhaten häntä sormellaan; — säilytä tämä lompakko minua varten … säilytä se uskollisesti!
— Mielelläni … sinun päähänpistosi ovat aina niin merkillisiä, mutta minä kunnioitan niitä joka tapauksessa!
— Sen täytyy olla sinulla aina … sinä et saa liikkua minnekään ilman sitä.
— Miksi sen välttämättömäsi täytyy aina olla minulla?
— Saattaa tapahtua usein, että minä tahdon nähdä sen…
— Mutta piiloita se siis itse, sehän on mukavampaa … enhän minä aina ole saatavissa.