— Päästäkää minut, herra kreivi! — ähkyi muori; — ei sovi antaa heidän odottaa … eivät asiat ole nyt tolallaan.
— Mutta jos he tahtovat tulla tänne sisälle saakka? kysyi Anna entistä hätääntyneempänä.
— Mahdotonta, — vastasi kreivi; — miksi he tulisivat tänne?
— Eivät he suinkaan epäile, että minulla on luonani varastettua tavaraa, — huomautti Anna; — sen luulon minä kyllä heistä pian häivytän.
— Mutta minne minä menen? — puhisi kreivi; — ei käy päinsä, että he näkevät minut täällä … en voi näyttäytyä kenellekään tällaisessa paikassa… Kunpa pääsisin ulos akkunasta…
— Se on mahdotonta, — virkkoi emäntä, kiiruhtaen akkunan luo tirkistämään verhon raosta alas kadulle.
— On mahdotonta! On mahdotonta! Niinkö sinä sanoit? — huusi Lejonborg kauhuissaan.
— Talon ulkopuolella on vartijoita, — lausui emäntä, joka nyt näytti kovin säikähtyneeltä.
— Vartijoitako, sanot!… Mitä he tahtovat?… Kirottu tapaus!… Kuka peijakas on tämän näytelmän aikaansaanut?
— Kuka sen tietää… Mutta niin nyt kaikessa tapauksessa on… Sinun on mahdoton päästä ulos akkunan kautta.