— Etkö osaa puhua, akka? — huusi kreivi; — mistä on kysymys?
— Poliiseja! Poliiseja! Taivaan Jumala, mitä nyt tapahtuukaan? — valitti muori.
— Poliiseja! — toisti Anna.
— Poliiseja! — huudahti kreivi säikähtyneenä, sillä hän muisti, missä tekemisissä hän edellisenä päivänä oli ollut mainittujen viranomaisten kanssa.
— Mitä poliiseilla on täällä tekemistä? — kysyi Anna, joka myöskin näytti levottomalta.
— He uhkaavat särkeä salin oven, ellei sitä aukaista hyvällä,— selitti Stiina-muori; — mutta minä juoksin ensin kysymään neidiltä, mitä on tehtävä… Kuulkaa, kuulkaa!… Nyt ne jo särkevät ovea!
Ulkoa kuului rajua kolkutusta.
— Avaa heille, — käski emäntä; — ei liene kysymyksessä mitään niin vaarallista kuin miltä kuulostaa.
Stiina-muori kiiruhti täyttämään emäntänsä määräystä.
— Odota, nainen! — huusi kreivi, tarttuen kiinni eukkoon; — eihän heillä liene aikomus tunkeutua tänne sisään!… Mitä poliisit tahtovat täältä?