— Te saatte nyt jäädä kotiin, ja riippuu siitä, miten auliisti ja rehellisesti esiinnytte poliisivirastossa ja tuomioistuimessa kohta alkavaa valtiopetosjuttua käsiteltäessä, voidaanko sama armo myöntää teille vastaisuudessakin… Koettakaa siis huomispäivään mennessä palauttaa mieleenne kaikki ne seikat, jotka voivat edelleen valaista tätä tärkeätä asiaa… Hyvää yötä!… Muutamia sotilaita on täällä siksi, kunnes asevarasto on siirretty pois, ja sitäpaitsi jää yksi poliisi etuhuoneeseen yön ajaksi… Hyvää yötä, ja painakaa mieleenne ne hyväätarkoittavat neuvot, jotka olen antanut!
Kuninkaallisen poliisikunnan päällikkö antoi kreivi Lejonborgin metsästäjälle merkin seurata itseään, jonka jälkeen hän lähti.
Mustalainen ja mustalaisnainen eivät ehtineet muuta kuin vaihtaa yhden ainoan katseen — mutta se katse oli syvä, synkkä ja ilkkuva, myrskyn riehauttaman, kaamean aallon kaltainen, jonka pinnalla petollinen, kimmeltävä vaahto keinuilee.
XXI
VALTIOMIEHEN MURHEET
Oli seuraavan päivän aamu.
— Vangittu ase kädessä!… Sehän on vallan merkillistä, — lausui kreivi V. poliisimestarille, joka aikaisin oli saapunut hänen luokseen.
— Onko herra kreivi lukenut raportin, joka minulla oli kunnia lähettää herra kreiville?
— Olen. Saavuin kotiin linnasta vasta keskiyöllä, ja silloin huomasin sen pöydälläni… Olin väsynyt, uninen … mutta sellaiset uutiset kyllä karkoittavat uneliaisuuden.
— Luonnollisesti, herra kreivi.