— Näin Lundgrenin … siitä on nyt kaksi vuotta … mutta hän oli raaka roisto, vallan toista maata kuin Odelius.
— Mutta miten hitossa pisti hänen päähänsä ruveta valmistamaan rahoja?
— Miten yleensä noudatetaan tyhmiä mielijohteita?… Odelius raukka oli, niin pitkälle kuin minä muistan, alinomaisessa rahapulassa.
— Mutta hänhän oli lahjakas!
— Se on totta, veliseni!… Mutta lahjakkuudella ei tässä maassa täytetä lompakkoa, ja kun on vierellä Polttopeili kuluttamassa, niin…
— Hän näyttää verrattain rauhalliselta astellessaan tuolla pappien välissä.
— Mutta lieneeköhän Anna Bränner levollinen?… Jumala tietää, kummanko sijassa olisin mieluummin!
— Hän on siis todellisesti rakastanut Odeliusta?
— Hän oli tuolle miehelle niin uskollinen, että toinen sellaisessa tapauksessa olisi jo kadottanut järkensä.
— Kas pahusta!