— Kahden tunnin kuluttua saapui hovilääkäri G., joka meidät oli käsketty laskea sisään.
— Hän siis pääsi?
— Luonnollisesti… G. oli kauan noiden molempien kreivien luona.
— Lääkärin piti kai tulla vakuutetuksi kreivin hulluudesta?
— Siitä hän oli selvillä jo ennen tuloaan.
— Tutkimatta sairasta?
— Niin … on tauteja, joita varten tarvitaan lääkäreitä, mutta ei sairaita, — huomautti Bruno nauraen.
— Olet oikeassa, Bruno … mutta tiedätkö, mikä on tavallisesti tällaisen sairauden loppu?
— No?
— Lopuksi saadaan hänestä potilas, mutta hänelle ei tuoda lääkäriä … ja hyvä niin, rakas Bruno!