— Kreivi V:n sitten viimein tultua ulos, — kertoi mustalainen, — näytti hän äkäiseltä ja vihaiselta kuin susi, taitettuaan hampaansa navetan seinään kuitenkaan pääsemättä sisään… Ja kun tuo korkea herra astui alas rappusia, jupisi hän itsekseen jotain, minkä ainoastaan minun kuuloni eroitti.
— Mitä hän sanoi?
— »Hän oli uppiniskaisin jukuripää, mitä koskaan olen avannut,» — niin hän suunnilleen puhui itsekseen.
— Tarkoittiko hän lääkäriä?
— Sitä en luule, sillä vähän ajan kuluttua tuli ulos hänkin ja käski meidän sulloa isäntämme liinavaatteet matkalaukkuun, koska kreivi matkustaisi.
— Danvikeniin?
— Niin, Danvikeniin.
— Ja hän matkusti?
— Hän matkusti.
— Näitkö hänen lähtönsä?