— Näin, sillä minähän autoin hänet vaunuihinkin.
— Miltä hän näytti?
— On helppo kuvitella, miltä hän näytti nähdessään minut.
— Sanoiko hän mitään?
— Hän puristi nyrkkiään ja puri hampaitaan … mikä kaikki kohdistui minuun.
— Entä sinä?
— Minä kumarsin ja vaikenin… Täytyy aina kunnioittaa isäntäänsä onnettomuudessakin.
— Minä olisin tahtonut olla siinä läsnä!
— Silloin olisit varmaan saanut osasi hänen kohteliaisuuksistaan.
— Olisi hauska tietää, mitä hän oikeastaan ajattelee meistä kahdesta.