Sillä hetkellä näytti kuin äijälle olisi ollut hänen nenänsä kalliimpi hänen koko elämäänsä tai tiesi ukkeli liian hyvin, ettei hengen vaaraa ollut olemassa.
Ympärillä seisovien naurunremahdusten kiihoittamana raaka mustalainen asettikin nyt ravintoloitsijan tavattoman suuren nenän sitroonanpuristajaan ja likisti.
— Minä tarjoan! — kirkaisi ukko äänellä, jota olisi vaikea kuvata.
— Suuri maljallinen rakuunapunssia, — saneli mustalainen, päästämättä nenää puristuksesta.
— Suuri maljallinen rakuunapunssia, — toisti Pung surkealla äänellä.
— Kokonainen kannullinen, pisaraakaan siihen vettä sekoittamatta, — jatkoi mustalainen.
— Pisaraakaan siihen vettä sekoittamatta, — toisti kapakoitsija kyyneleet silmissä.
— Ja lisävarmuudeksi minä merkitsen tämän kuninkaallisella sinetilläni, — selitti säälimätön voittaja ja tarttui vasemmalla kädellään ukon nenään läimäyttäen sen pullistunutta kärkeä oikean kätensä lattealla puolella.
Sen jälkeen hän auttoi ukon ylös ja päästi hänet.
Röhkien kuin karju ja silmäten voittajaansa sammumattomalla raivolla, hän ontui takaisin tiskinsä taakse ja istuutui tavalliselle paikalleen, antamatta tarjoilijoille käskyä punssin tarjoamiseen, vieraiden joka minuutti toistuvista huomautuksista huolimatta.