Mutta hyödyttääkö kuusitoistavuotiaan tulisuus miestä, joka jo kuitenkin itse asiassa on kuudenkymmenen vuoden ikäinen, ja joka sitäpaitsi on lakkaamatta palvellut viininjumalaa?
Mustalainen pysähtyi keskellä salia, heittäytyi hieman syrjään, kiersi sitten käsivartensa ukon ruumiin ympäri ja laski hänet permannolle kuin lapsen.
Sen jälkeen istuutui hän kahareisin voitetun kapakoitsijan vatsan päälle ja väänsi ukon kädestä sitroonanpuristajan, jonka hän asetti ukon nenään, ikäänkuin tarkoittaen sille samaa kohtaloa kuin sitroonillekin.
Tätä kohtausta seurasivat tietysti katsojain meluavat suosionosoitukset sekä suin että käsin.
— Tarjoahan nyt kaikille punssia, pikku setäseni! — huusi Bruno; — muutoin muuttuu sedän nenä yhtä litteäksi kuin kärpäsen siipi.
— Niin, niin, kaikille punssia! — huusivat vieraat.
Ukko päästi vastaukseksi vain mölähtävän äännähdyksen.
Saada ensin pippuria nenäänsä ja sitten tulla heitetyksi lattialle kuin käsine, sekä vielä päällepäätteeksi täytymys tarjota punssia suurelle miesjoukolle, se on jo enemmän kuin voi vaatia keneltäkään kuolevaiselta, varsinkin jos tuo kuolevainen sattuu olemaan ravintoloitsija.
— No, miten on, isä Pung, puristanko nenänne litteäksi? — jatkoi mustalainen kyselemistään.
— Kurista minut mieluummin, sinä musta lurjus! — kuului vihaisen ukon vastaus.