— Ei haittaa … vatsa ei koskaan pala, selitti muuan rikkiviisas, — joten ei ole mitään vaaraa …. lääkärit kyllä saavat itselleen huvia.
— Mutta missähän mahtaa tuo soma tyttönen nykyisin oleilla?
— Jotkut luulevat hänen hukuttaneen itsensä… Pitäköön paholainen hyvää huolta hänen suloisesta sielustaan!
Saliin saapui nyt muutamia uusia vieraita, jotka puheenlaadustaan päättäen olivat laivureita, ja istuutuivat sanomalehdenlukijaa lähinnä olevan pöydän ääreen.
— Ei, mutta kuulkaa, hyvät herrat! — jatkoi tämä; — toissayönä on ongittu ylös muuan tyttö Norrströmin virrasta.
Bruno sävähti ja loi arkoja silmäyksiä ympärilleen.
Tämän huomasi kapakoitsija, jonka katse yhä oli kiinnitettynä mustalaiseen. Tämän kasvot karahtivat tulipunaisiksi.
— Miksi hän noin tuijottaa minuun alinomaa! — jupisi Bruno itsekseen, kääntäen katseensa poispäin.
— Oliko kala elävä vai kuollut? — kysyi sanomalehdenlukijan toveri.
— Elävä se oli, mainitaan tässä, — vastasi edellinen.