— Vai niin, no, mutta älkää nyt kuitenkaan minua keskeyttäkö, — murahti laivuri; minä heräsin siihen, että kellot kumahtelivat kaupungin tornissa … piru olkoon palovartijana!
— Siunatkoon, silloin saisimme palaa kekäleeksi joka sorkka!
— Edelleen, edelleen, herra kippari!… Anteeksi … herra kapteeni, piti minun sanoa!
— Aivan oikein, en minä aina ole purjehtinut pelkästään saaristovesillä, — vakuutti laivuri, kouraisten tärkeän näköisenä leukaansa.
— Jatkakaa, jatkakaa!
— Minä kiirehdin ylös kajuutasta katsomaan, missä tuli oli irti … kaupungin koillispuolella leimusikin aika roihu, ja kaduilla oli vilkasta liikettä.
— Silloin paloi kivalterin talo.
— Siinä sitten parhaillaan tulipaloa töllistellessäni kuulin kimakkaa avunhuutoa, aivan kuin rotan vinkunaa, silloin kun se jo on kissan suussa.
Mustalainen tarttui kiivaasti naapurinsa lasiin ja tyhjensi sen pohjaan saakka.
— Maistuuko punssi paremmalta minun lasistani, veli Stark? — murahti naapuri, silmäten tyhjää pikariaan; — montako pisaraa jätit pohjalle?