— Minäkin olin arvannut, että jotain yhteyttä hänellä on ollut Kronin perheen tapahtuman kanssa, — selitti eräs toinen.
Jälestäpäin on tavallisesti jokainen arvannut kaikki, ja kukin on täysin varma asiasta.
— Jumala tietää, miten käy hengenpelastusmitalin, — ilkamoi joku, irvistäen laivurille vasten naamaa.
Laivuri alkoi nyt vahvasti kiroilla, sillä hän rupesi täydellä syyllä uskomaan, etteivät viranomaiset anna mitalia myrkynsekoittajan ja murhapolttajan hengen pelastamisesta.
— Saadaanpa nähdä, milloin tyttö saapuu laivurin luo kiittämään häntä viimeisestä, — kiusoitteli muuan koiranleuka.
— Minä viskaan hänet sinne, mistä hänet onginkin, — ärjäisi siihen laivuri, iskien nyrkkinsä pöytään.
— On hyvin ikävää, kun tarvitsee katua tekoa, joka on tehty puhtaasta ihmisrakkaudesta.
— Mutta tyttö ei ole kuitenkaan yksinään toimeenpannut noita kolttosia, niin paljon minä sain häneltä puserretuksi ilmi, — kertoi kivalteri itsetietoisesti, mikä piirre yleensä on ominainen ylimielisille luonteille; — hänellä on ollut rikostoveri, se on varma.
— Kukapahan se lienee?
— Tyttö ei ole vielä tahtonut päästää kielensä kanniketta, mutta vartokaa… Roomaa ei rakennettu päivässä … minä kyllä otan selvän asiasta.