— Kiitos ja kunnia, herra Stark! — melusi joukko.
— Olkaa hyvät, olkaa hyvät! Juokaa terveydeksenne, herra kivalteri!
Maistakaa, herra kellarimestari!
— Ei mitään luikerteluja, herra Stark! — huusi kivalteri, tarttuen mustalaisen käsivarteen; — luuletteko olevanne tekemisissä kakaran kanssa?
— Mitä te oikeastaan touhuatte, herra kivalteri? — kysäisi muuan vieraista, joka oli kutsuttu ryypylle.
— Mitä tekemistä on kivalterilla toisten lompakkojen kanssa? — tiedusteli eräs toinen.
— Juokaa, herra kivalteri, ja antakaa naamanne loistaa … tai muussa tapauksessa väistykää syrjään!
Kivalteri kirosi ja puri huultaan. Ei tarvitse ihmetellä, jos Bakkusta kunnioitetaan enemmän kuin kuninkaallista poliisia.
Kivalteri vetäytyi pois joukosta. Hän luultavasti pelkäsi riitaa niin suuren joukon kanssa.
— Lompakko esiin! — ärjäisi ravintolanpitäjä korkealta paikaltaan.
— So, nyt alkaa jo setäkin!