— Mitä se kuuluu sivullisiin!
— Olisipa se hävytön vaatimus!
— Ja ajatelkaa, herrat, — jatkoi Bruno, — naimisissa olevia naisia … rouvia, rouvia, hyvät herrat!
— Tunnetaan, tiedetään … semmoisia juuttaitahan ne ovat … kelpo enkeleitä!
— Mutta kaikessa tapauksessa…
— Niinpä niin, tietysti … eihän voi senvuoksi…
— Ei, Jumala varjelkoon … se on ihmisten oma asia.
— Selvä se … parasta on sellaisten seikkain suhteen vaieta.
— Niin minustakin, — myönsi Stark; — ja nyt minä ehdotan, että me sen jutun lopuksi otamme ryypyt; tiskillähän on täytettyjä laseja … herrat, tehkää hyvin.
— Kiitos, veli!