— Siis viimeinkin … se kuulostaa joltain … mutta miksi niin paljon kursailua tähän saakka?
— Lompakko, jonka ensin otin, on täynnä rakkauskirjeitä.
— Rakkauskirjeitäkö?
— Niin, erään naisen kirjoittamia.
— Naisen?
— Niin, vieläpä ylhäisen … yläluokan herttaiset naikkoset eivät ole sellaisia Jumalan enkeleitä kuin luullaan.
— Kuka pahus on koskaan kuvitellut heidän olevan enkeleitä! — huudahti muuan.
— Enkeleitä, joilla on kangistetut hameet! — lisäsi eräs toinen nauraen.
— Mutta missään tapauksessa, — selitti mustalainen, — ei kai kukaan voi vaatia minua näyttämään yleisölle, mitä simasuut ovat minulle töherrelleet.
— Eipä tietystikään.