Sen sijaan hän napitti kiireesti takkinsa aina kaulaan saakka, astui askeleen taaksepäin ja loi nopean silmäyksen yli salin.
— No, mitä mietit, itsepäinen ihminen? — huomautti kivalteri, laskien kätensä Brunon olalle.
Vieraat nousivat säikähtyneinä paikoiltaan.
— Mitä tämä merkitsee?… Mitä poliiseilla on täällä tekemistä? — huusivat kaikki.
Syntyneen melun yli kuului pian kimakka valitushuuto. Pitkänään lattialla makasi kivalteri, jota mustalainen oli iskenyt nyrkillään rintaan.
Bruno hyppäsi kaatuneen yli tiskin luo ja tarttui siellä olevaan suureen juustoveitseen.
Muutamat vieraista, joiden järkeä punssi oli hämmentänyt, asettuivat vierasvaraisen mustalaisen puolelle, mutta useimmat, jotka olivat kylliksi selviä käsittämään, ettei ole savua ilman tulta, ja joita sitäpaitsi suututti Brunon hyökkääminen kivalterin kimppuun, yhtyivät poliiseihin.
Tappelu muodostui hirveäksi.
Samassa paikassa, missä äsken olivat raikuneet Bellmanin iloiset laulut, lasit kilisseet ja hurraahuudot kajahdelleet, kuului nyt kirouksia, valitushuutoja ja iskujen läimäyksiä.
Kauan häilyi voitto puolelle ja toiselle.