— Minäpä muistan vielä sinun nimesi … sinä olet Albert.
— Ja sinä Julia.
— Kuulehan, etkö tule tänne sisään?
— Mitä minä siellä tekisin?
— Äiti on poissa… Stiina-muorikin on poissa … tule, niin minä näytän sinulle kaikki leikkikaluni … kiiruhda Albert, sinulle tulee oikein hauskaa!
Nuorukaisen, olkoonpa hän miten pieni tahansa, ei ole helppo vastustaa kauniin tytön pyyntöä.
Hetkisen Albert epäröi, mutta äkkiä hän teki päätöksensä ja tytön suureksi riemuksi lähti sisään.
Löydämme sitten nuoren parin mustalaisnaisen salissa tuttavallisesti rupattelemassa pienen pöydän ääressä, jolle pikku tyttö oli asettanut joukon kauniita ja kalliita leikkikaluja.
Niiden joukossa oli myöskin kaksi nukkea, joista toinen oli uusi ja toinen vanha.
— Eikö olekin tämä minun nukkeni kaunis? — kysyi Julia, näyttäen hänelle sitä uutta.