— Miksi et enää ole käynyt mamselli Vahlgrenin luona?
— Minulla, katsos, on ollut surua.
— Olen kyllä huomannut, että olet käynyt surupuvussa … ketä sinä surit?
— Äitiäni, — vastasi Albert huoaten.
— Olitko hyvin pahoillasi, kun äitisi kuoli?
Poika katsoi ihmetellen tuota yksinkertaista tyttöä, joka saattoi tehdä sellaisen kysymyksen.
— Onko sinulla vielä tallella se pieni risti? — jatkoi tyttö.
— Onpa tietysti.
— Niin minullakin on omani.
— Vai niin, se pieni tikari!