— Kaikella muotoa, älkää olko levoton minun vuokseni… Minä olen voimakas ja karaistunut.
— Teidän tarjouksenne on ritarillinen, enkä saata kieltää, että minun on hiukan kylmä.
— Teidän on hyvin kylmä, siitä olen varma … sen kuulen äänestäkin.
Sen jälkeen riisui nuorukainen yltään toisen vaatekappaleen toisensa jälkeen, niin että hän pian oli pelkillä alusvaatteillaan, ja hän katseli paitaansa, joka oli hyvin hieno ja valkoinen.
— Sanoitteko niiden vieneen teiltä kaikki? — kysyi hän.
— Sanoin, ihan kaikki.
— Teillä siis ei ole … yhtään mitään … ei yhtään mitään…?
— Tarkoitatte kai, ettei ole mitään päälläni? — virkahti tuntematon viattoman suoraan; — ei, ei mitään muuta kuin vettä ja tuulta.
— Merkillistä, kuinka kauan renki viipyy, — virkkoi nuorukainen itsekseen, ulkonäkönsä puolesta yhä enemmän läheten paratiisin aikuista ihmistä.
Synnin mukana tulivat vaatteet ja vaatteiden mukana räätälit, jotka viimemainitut ilmestykset eivät ole synninrangaistuksista tässä maalimassa suinkaan pienimmät.