Kirjeessä ei ollut mitään allekirjoitusta.
— Kummallista! — mutisi tuo hauska vanhus itsekseen; — paperi on hienoa, käsiala kaunista … se on varmaan joku paremmanpuoleinen ihminen … mutta mitä hän tahtoo minusta?… Pyyntö minulle … se mahtaa olla jotain merkillistä … sitä lienee toki hauska kuulla, sillä en hitto soikoon voi edes aavistaa, mitä se voisi olla… Paljonko kello nyt on?… Minuuttiviisari on yhdentoista päällä … hyvä … viiden minuutin perästä minä siis olen tehnyt jonkun hyvän työn sekä vielä päällepäätteeksi ansainnut rahaa … kaksi kärpästä yhdellä iskulla…
Senjälkeen hän nousi, karisti tuhkan pieneen kiillotettuun läkkirasiaan, täytti piipunpään uudelleen ja alkoi, tuon tuostakin silmäten seinäkelloon, kävellä lattialla edestakaisin.
Hetken kuluttua löi kello nuo varrotut kymmenen kertaa.
Ukko pysähtyi, sillä hän oli kuulevainen eteisestä askeleita. Hän aukaisi oven, kulki läpi pienen salin, avasi senkin ja kuuli nyt selvästi ulko-ovelle koputettavan. Hän työnsi säpin syrjään, ja pian seisoi hänen edessään pitkä mustiinpuettu nainen, jonka päätä samoin verhosi musta huivi.
— Jumala olkoon kiitetty, että olette kotona! — kuuli vanhus miellyttävän äänen lausuvan.
Sittenkun vanhus oli tarjonnut naiselle tuolin ja tämä oli sille istuutunut, alkoi ensinmainittu lähemmin tarkastella vierastaan, jonka kasvot, joskin ne olivat täysin vieraat, näyttivät hänessä kuitenkin herättävän hämmästystä. Ukon katse, josta saattoi lukea mitä suurinta ihastusta, siirtyi vähitellen naisen kasvoista hänen kaulaansa, ja kaikesta päättäen oli sen siitä hyvin vaikea erota.
— Mikä jumalallinen kaula! — jupisi hän hiljaa hampaittensa välistä. — Niin valkea, niin pitkä, ja kuitenkin niin täyteläinen!… Se olisi makupala tuolla sisällä oleville ystäville.
Samalla käänsi hän katseensa koivusta tehtyyn kiintopintaiseen kaappiin, joka näkyi eräässä huoneen nurkassa, mutta pian hän kuitenkin siirsi sen takaisin kaulaan.
Myös kaunis tuntematon katseli tarkkaavaisesti isäntänsä kasvonpiirteitä, ikäänkuin hän olisi tahtonut niistä etukäteen lukea vastauksen niihin kysymyksiin, jotka hän aikoi tehdä, suostumuksen siihen pyyntöön, jonka lausumiseen hän nyt sydämessään etsi sanoja.