— Ei, hän on lähettänyt toisen sijastaan.
— Entä meneekö hän huomenna?
— Ei huomennakaan … hän on pyytänyt vapautusta toimestaan niin kauaksi kuin hänen vieraansa viipyy.
— Eikö rouva siis tiedä, kuka se tyttö on?
— En, mutta hän on kaupungista, ja hän on hyvin rikas ja kaunis, on
Stiina-muori sanonut… Varokaa sydäntänne, herra Kron!
Nuori konttoristi punastui hiusmartoaan myöten, ja tahtomatta antaa vettä rouva Grönlundin myllyyn hän käänsi tälle selkänsä ja lähti tiehensä.
* * * * *
Vasta myöhään illalla pääsi konttoristimme töistään, saaden nyt nauttia vapaudestaan.
Hän päätti tehdä pitkän kävelymatkan ja suuntasi tiensä metsään pyssy olalla.
Sankarimme on siis sen jälkeen, kun kertomuksemme edellisessä osassa hänet tapasimme, varttunut voimakkaaksi ja soreaksi nuorukaiseksi. Tosin ei ollut toiveita siitä, mitä hänen onneton äitinsä oli ennustanut ja päättänytkin, että hänestä tulisi »suuri ja etevä mies», koska pehtoorintoimi on kaikkein korkein aste, jota köyhän tilankonttoristin kunnianhimo voi haluta: mutta hän oli kuitenkin valinnut itselleen toisen uran kuin minkä hänen isänsä eläissään oli hänelle määrännyt.