— Ei.
— Tuleeko hän pian?
— Ei.
Luutnantti Ellin vastaukset olivat hiukan teräviä, sillä ensiksikin suututti häntä Julian kirjeissä olleet niukat terveiset hänelle, toiseksi hän oli vihainen sisariensa äskeisistä puheista ja kolmanneksi kiukustutti häntä se, että kukaan muu upseeri kuin hän uskalsi kysyä Julia Palmia. Siihen tuli vielä lisäksi, että vieras herra usein käänsi kasvonsa pois, niinkuin hän olisi pelännyt tulevansa tunnetuksi, mikä seikka herätti kaartinupseerissa epäluuloa ja mustasukkaisuutta.
— Vai niin, vai ei hän tule kotiin pian? — virkkoi vieras jälleen ilmeisesti pahoillaan.
— Ei!
— Hän kai sentään saapuu kotiin yöksi?
— Ei!
— Onko hän matkustanut jonnekin?
— On.