— Eivät ne olleet ainoat rukkaset, jotka Julia on antanut, — virkkoi
Laura.
— Eivätkä liene viimeisetkään… Varo itseäsi Gustaf!
Uusi kirous huulillaan tarttui luutnantti hattuunsa ja ryntäsi ulos sisarusten huoneesta.
Hän lähti portaita alas, mutta tapasi keskiportailla hienon herran, joka oli sotilaallisen näköinen ja jolla oli kultasankaiset silmälasit.
— Pyydän nöyrimmästi anteeksi! — lausui vieras, nostaen kohteliaasti lakkiaan; — neiti Julia Palm kai asuu täällä?
— Kyllä hän asuu, — vastasi luutnantti Gustaf, uteliaasti tarkastaen vierasta.
Sotilaat käyttävät harvoin silmälaseja, ja vielä harvemmin kultasankaisia.
— Voiko häntä saada tavata tähän aikaan? — kysyi jälleen tuntematon.
— Hänet voidaan tavata minä vuorokauden aikana tahansa, — vastasi luutnantti, — nimittäin kun hän on kotona.
— Hän ei siis nyt ole kotona?