— Mieheni ehdotus ei ollut niinkään hullu, — jatkoi kreivitär. —
Rovastin tyttäret ovat aika miellyttäviä, Lotta on ehkä liian hento…
Minusta Maria sopisi hänelle parhaiten, vai miten sinun mielestäsi?…
Sinun täytyy auttaa kelpo pehtooriamme… Koska kerran olet toimittanut
hänet tänne Gunilholmaan, täytyy sinun myöskin hankkia hänelle Gunilla!
— Nuori pehtoori näyttää pystyvän itsekin puhumaan puolestaan, — huomautti Julia punastuen, vaikka hän kovasti koettikin sitä estää.
— Mistä nyt niin äkkiä sait verta poskipäihisi, Julia Palm? — kysyi kreivitär, katsoen nuorta ystävätärtään kasvoihin. — Näytät olevan hieman liian hartaasti kiintynyt lapsuudenystävääsi… Ha, ha, ha!… Ajattele, jos sinusta tulisi Gunilholman pehtoorin rouva!… Ha, ha, ha!
— Mitä armollinen Clémentine tarkoittaa? — kysyi Julia, kätkien hymyn synnyttämään kuoppaan nolostuttavan punatäplän, joka ei ollut lainkaan tervetullut.
Julia Palmia oli ankarasti kielletty kutsumasta kreivitärtä »armolliseksi tädiksi», sillä neljäkymmenvuotias nainen ei koskaan ole kolmeakymmentä vuotta vanhempi, ja kolmenkymmenen ikäinen taas on niinkuin hän juuri olisi täyttänyt kaksikymmentä.
— Tarkoitan, että olisi hyvin hauskaa nähdä Julia Palm kuorimassa maitoa, riipimässä herneitä ja leikkaamassa paistia tilan konttoristeille, — vastasi kreivitär.
— Sehän olisi hyvin kaunista ja kodikasta, — selitti Julia.
— Niin, olisihan silläkin puolensa, jollei muuten, niin ainakin siksi, että saisimme pitää sinut täällä… Mutta onneksi käy se sentään päinsä ilman epäsäätyistä avioliittoa.
— No, millä tavalla?
— Nyholmin ruukki on hyvin lähellä Gunilholmaa.