— Te olette siis täällä … olette seurannut minua tännekin! — huudahti Julia.
— Olen, — vastasi pellavatukkainen. — Kahden päivän odotuksen jälkeen saan vihdoin kunnian puhutella sinua.
— Oletteko ollut täällä jo kaksi päivää!
— Ja kaksi yötäkin… Minun silmissäni ei öillä ja päivillä ole eroa.
— Missä te onneton, säälittävä ihminen, oleskelette?
— Missäkö oleskelen?… Haa! Jos lapsi tahtoo käydä tervehtimässä äitiään, tai jos hän tahtoo hänet pettää, niin ilmoitan, että minut voi tavata sysimökissä metsälammen rannalla.
— Minä aavistin, olin siitä varmakin, että te etsisitte minut käsiinne täältäkin.
— Vai aavistit sinä, vai olit sinä varmakin, ja kuitenkin pakenet, niinkuin sinut olisi yllätetty… Pikku kyyhkyllä on joutuisat siivet, mutta kyyhkyn äidillä on vielä joutuisammat.
— Mitä te tahdotte?
— Ja sitä kysyy tytär äidiltään!… Julia, etkö tunne äitisi kasvoja?