— Minä varoitan häntä… Hän on varoillansa.
— Ennenkuin hän ennättää kuulla varoituksen, iskee kuolema hänen sydämeensä! — huusi pellavatukkainen, suonenvedon tapaisesti puristaen kätensä nyrkkiin.
Julia vapisi, mutta häntä ei peloittanut oma kohtalonsa, vaan rakastettuansa uhkaava vaara.
— Ja vaikka sinä ennättäisitkin häntä varoittaa, niin muista, ettei varoitus ole haarniska, johon murhaava luoti pysähtyy.
— Mutta jos eroan hänestä? — kysyi Julia epätoivosta suunniltaan. —
Jos minä matkustan täältä pois…?
— Silloin pelastat hänen henkensä, — vastasi pellavatukkainen. — Rakastettunsa menettäminen on katkerampaa kuin kymmenen kuolemaa… Mitä minä olen kärsinyt, täytyy hänenkin kärsiä!
— Ennen huomisiltaa olen poissa täältä! — huusi Julia lähtien gasellin nopeudella rientämään linnaan päin.
Seuraavana päivänä Julia Palm lähti Gunilholmasta. Kerrottiin, että hän matkusti Etelä-Europaan kehittämään taiteellisia lahjojaan.
5. Sysitupa metsälammen rannalla
Saman päivän iltana kuin Julia Palm matkusti, asteli pellavatukkainen yksinään ja miettien edestakaisin sysituvassa metsälammen rannalla, noin neljännespenikulman päässä Gunilholman herraskartanosta.