— Vaunuissa istui nuori nainen, joka oli ihana kuin itse neitsyt
Maaria.
— Hänellä oli varmaan kyyhkynen sylissään, ja kirvesmies Josef istui vaunujen takapukilla.
— Veli, älä leiki Jumalan sanalla!… Hänellä oli suosituskirje rovastille Gunilholman kreivittäreltä.
— Entä sitten?
— Ymmärtänet, mikä kauhea hyörinä siitä syntyi… Vieraalle naiselle järjestettiin heti kuntoon parhaat huoneet, ja siitä päivästä saakka on pappilassa pidetty yhtämittasia pitoja aamuin ja illoin.
— Ja sinä olet kuitenkin yhtä laiha ja kalpea kuin ennenkin… Tässä maassa ei apulaispapeilla ole mitään siunausta.
— Ajattele, veli, kaksi juotettua vasikkaa ja neljä lammasta, lukuunottamatta kaikkia kanoja ja kananpoikia!…
— So so! Älä ärsytä onnetonta ihmistä!… En ole maistanut palaakaan sitten aamun.
— Et voi kuvitella mitään ihanampaa ja suloisempaa, — saneli apulainen todella hurmaantuneena.
— Ihminen, oletko hullu!… Etkö kuullut, että olen nälkäinen kuin susi!