— Mitään nerokkaampaa, — jatkoi apulainen, katse luotuna ilta-aurinkoon päin.
— Mitä sinä höpiset?… Tiedän kyllä, että vasikat, lampaat ja kanat ovat ihania ja suloisia, joskin minun kokemukseni siinä suhteessa on varsin vähäinen; mutta niiden nerokkuus ei milloinkaan ole herättänyt huomiotani.
— Oh, minä puhun siitä vieraasta naisesta, — huomautti apulainen närkästyneesti.
— Se on toinen asia.
— Tiedätkö, hän on maalannut rovastin ja koko perheen muotokuvat sekä minunkin kuvani.
— Sinunkin!… Taisipa siihen mennä runsaasti lyijyväriä… Mutta mitä tällä kaikella on tekemistä häiden kanssa?
— Seuraavana sunnuntaina, — kertoi apulainen huokaisten, — kuulutettiin kirkossa avioliitoon neiti Julia Palm ja pehtoori Albert Kron Gunilholmasta.
— Vai senkö niminen on se Gunilholman uusi konttoristi!
— Niin.
— Ja vieraan naisen nimi on siis Julia Palm… Se kuulostaa minusta hieman tutulta.