— No, kerrohan!
— Kuuntele siis, ukkoseni — aloitti nimismies selityksensä, näyttäen kasvoiltaan hyvin varmalta ja huolettomalta, kuten kruunun virkamiehet yleensä. — Gunilholman kreivi matkustaa ulkomaille … kreivitär lähettää kreivin ystävän erääseen pappilaan Taalainmaassa, antaen kuuluttaa hänet kristilliseen avioliittoon Gunilholman pehtoorin kanssa… Veliseni, onko sinulla nuhaa, kun et tunne poltetun sarven hajua.
Nimismies oli samanlainen kuin monet muutkin kunnialliset ja kunnioitetut ihmiset tässä maailmassa, että hän aina selitti asiat mahdollisimman pahalta puolen. On muuten merkillistä, että on hauskempaa ajatella lähimmäisistään pahaa kuin hyvää.
— Kelvotonta puhetta! — huudahti apulainen kiivaasti. — Tuo nuori nainen on puhdas kuin Herran enkeli!
Hän käänsi pahastuneena selkänsä nimismiehelle, aikoen poistua.
— No no, veli maisteri, ymmärräthän toki leikkiä! — virkkoi viimemainittu, pidättäen ystäväänsä. — Onko häihin kutsuttu montakin vierasta?
— Ainoastaan komministerin perhe.
— Onko se ainoastaan?… Siis yhteensä kaksitoista henkeä, viimeistä vauvaa lukuunottamatta… Haluan mielelläni tavata myöskin komministeriä, sillä minulla on hänelle ulosmittauspäätös viimeisestä huutokaupasta… Rovasti saa aina haalia rahaa kokoon ja komministerin täytyy panna sitä menemään, sehän on niin tavallista.
— Niin, niin, mutta…
— Mutta apulainen pääsee tekemästä kumpaakaan… Kuulehan, luuletko minun voivan mennä sisään tässä puvussa?