— Niin, minä olisin hyökännyt vaikka taivaan lakea vastaan sinun tahdostasi.
— Ota tämä veitsi.
— Ja mitä tällä veitsellä?
— Sillä leikkaat poikki nuoran, jonka silmukassa hirtetty riippuu….
Senhän voit tehdä sekunnissa.
— Ja sitten?
— Me viemme hänet sille paikalle, jonka olen valinnut hänen haudakseen.
— Ja sitten?
— Menet sinä tekemään suurimman uhrin, minkä kukaan kuolevainen on tehnyt ennen sinua… Sinä riennät kostamaan sen henkilön kuoleman, jota sinä elämässä kaikkein eniten vihasit… Haa, Bruno, sinusta täytyy tulla Annan silmissä suuri, sinusta täytyy tulla sankari!
— Ja sitten, Anna, sitten? — huusi Bruno, samalla kun hänen silmäinsä palo tunkeusi läpi yön.
— Sitten, — vastasi Anna, — kun sinä olet suorittanut sen työn, minkä minä nyt uskon sinun käsiisi, sitten, sinä heimoveljeni, olen minä kostajan rakastajatar — kostajan.