Mitä teki »Knapekullan korppi»? — Hän kirkui äänensä käheäksi yli maitten ja vetten. Hän levitti siipensä, ajaakseen takaa rakastavaisia. Hän asetti pauloja heidän tielleen ja raivosi heidän jäljillään, kun he voittaen olivat sivuuttaneet ansan, sillä »Knapekullan ruusu» hoiti hellästi valkoista sydänlehteään ja vartioi hyvin lemmittyänsä.
Niin he elivät yhdessä seitsemän vuotta. Nämä seitsemän vuotta olivat heille kuin yksi ainoa päivä, sillä heistä näytti kuin olisi aurinko vain yhden ainoan kerran noussut, sitten ikuisesti pysähtyäkseen taivaankannen keskipäivän korkeudelle. Vapaina hetkinään harjoitti mies maalaustaidetta, eikä viipynyt kauan, ennenkuin Anna Jolanta lahjoitti hänelle jäljennettäväksi uuden mallin, pikku Julian, jolla oli isän hiukset ja äidin silmät.
— Sinä et voi mennä naimisiin mustalaistytön kanssa, — lausui Anna Carlille kerran heidän istuessaan kahden, Annalla Julia polvellaan; — sinun sukulaistesi viha asuu minun ylläni; mutta en tahdo, että se viha ulottuu sinuun… Voi sitä naista, joka ei voi rakastaa, ei olla uskollinen, ei saata kuolla lemmittynsä edestä, tarvitsematta ensin kuulla papin suusta, mitä velvollisuuksia hänellä on!
Mutta vähitellen alkoi aurinko, ei painua länteen, vaan peittyä pilviin. Isän kirouksen varjoko, vai yhteiskuntahengen häiväkö valmistautui kostamaan laittomalle rakkaudelle?
Odelius halusi kietoa kultaan jumaloidun jalokivensä, ja jalokivi antoi sen tapahtua siksi, että hänen rakastettunsa niin tahtoi. Talvet he oleskelivat Tukholmassa, ottaen osaa sen yleisiin huvituksiin… Mutta sellaisia iloja ei osteta vänrikin palkalla eikä muutamilla öljyvärimaalauksilla rahapohatoista niin köyhässä maassa.
— Miksi sulkeudut niin usein yksinäsi, huoneeseesi, Carl? — kysyi Anna häneltä kerran.
— Minulla on tekeillä muuan piirustus, — vastasi viimemainittu arastelevin katsein.
— Joku sellainenko, jota minä en saa nähdä?… Sellainenko, josta ei
Annasi saa iloita?
— Minä piirrän jotain, jolla kerran hämmästytän sinua — vastasi Carl, muuttaen puheenainetta.
Anna Jolanta ei kysynyt enempää, vaan odotti kärsivällisesti yllätystä.