Theodor. Mutta silloinhan minä kadotan sinut!
Josefina. Voit uskoa että minäkin haluan pois teaatterista. Näetkös ystäväni, jokainen talous on myöskin jonkunlainen teaatteri, arpajaisten tapaan; mutta se maksaa kunnollisesti, jos johtokunta on kunnollinen… Sellaista teaatteria olen minä useasti uneksinut — — ja silloin minusta aina tuntui, että sinä, huimapää, olit sen pikku teaatterin Primo Amoroso… Mutta tiedäppäs millainen paikka minulla oli siinä teaatterissa? Minäpä sanon sen sinulle:
2:nen laulu.
Kupletti.
Ei taiteen tiellä kellään
Vaan ruusut loistakkaan;
Sua tänään kiitellään,
Huomenna poljetaan.
Mutta hyvät tavat myöskin,
Voiton palmuun vaaditaan.
Jos nyt olet tarkkaavainen,
Näyttelijä kuulijainen,
Ryhdyn sua johtamaan.
(Juoksee vasemmalle).
Gråström (Matkapuvussa; huutaa ovessa ulospäin). Vai niin, vai on isäntä maalla?
Theodor (erikseen). Taivas! Isäni!
Gråström (kuin edellä). Jaha, ja tulee päivälliseksi kotiin.
Theodor. Tietäneekö hän että minä olen täällä?