Theodor. Mutta hyvä setä, enhän minä voi näyttää hampaattomalta, kuin näyttelen nuorta, roomalaista ritaria.
Sjövall. Ei se tee mitään… se nuori roomalainen on ollut sodassa… jossain puunilaisessa sodassa, jossa kuula on lennähtänyt hampaiden väliin… ymmärräthän?
Theodor. Setä hyvä, eihän ruuti silloin ollut vielä keksittykään.
Sjövall. Ei se tee mitään; täytyy vähän idealiseerata.
Theodor. Mutta minun nimeni ei voi olla ohjelmassa.
Sjövall. No, ota joku toinen nimi… voithan kutsua itseäsi esimerkiksi: Rubini, Tamburiniksi tai Lunkentukseksi — se on yhdentekevää.
Theodor. Mutta hän tuntee minut äänestäni.
Sjövall. Ota toinen äänikin; se tekee aina tragediassa hyvän vaikutuksen… Ah, tuossahan on päivällinen.
(Kaksi kyypparia tuo sisään ruokapöydän, jolla on
useampia vateja ja pulloja).
Theodor. Sepäs näyttää komealta!