5:s Kohtaus.
Sjövall. Theodor.
Theodor (Tulee kiireesti). Mikä onnettomuus on isäni tänne johdattanut? Ja lisäksi on setä vielä ärsyttänyt häntä.
Sjövall. Sinä siis kuulit meidän kaksinpuhelumme?
Theodor. Kuulin — nyt olemme joutuneet ojasta allikkoon.
Sjövall. Suuret taiteilijat ja suuret kirjailijat sotkevat aina asiansa, voidakseen ne sitten sitä helpommin selvittää.
Theodor. Mitäs nyt tehdään?
Sjövall. Pysyttele syrjässä näyttämön loppuun asti… minä levitän huhun että sinä olet heti lähtenyt kaupungista. Sillä jos ukko saisi tietää sinun olevan täällä, niin hän varmaankin viheltäisi minun tragedialleni…. isälläsi on hirveät, onnettomuutta ennustavat huulet.
Theodor. Mutta jos hän tuntee minut näyttämöllä?
Sjövall. Mahdotonta! Sinä olet minun johdollani muuttunut ihan toiseksi ihmiseksi… mutta varroppas… varmuuden vuoksi voit hankkia vähän mustia villoja ja karstata itsellesi suuren poskiparran… sitten korkkaat otsaasi niin paljon kuin mahdollista… noin kaksi- tuumaiset silmäkulmat… nenäsi poikki vedät muutamia viiruja, niin näytät nykerönenältä… ja sitten vielä mustaa vahaa etuhampaihisi.