Jos meidät, armas, joku erottais,
Niin manalaakin vastaan tässä taisteltais!
(Vaipuu Josefinan syliin).
Sjövall. Ihanat sanat!… esirippu alas!…
(Väliverho laskeutuu aploodien kaikuessa. Sjövall kiiruhtaa näyttämölle ja huutaa maassa makaaville).
Ylös, hyvät herrat!… Nyt pitää kaikkien ryövärien pukeutua papeiksi. (Syleilee Theodoria ja Josefinaa). Jumalaista, lapsikullat, jumalaista!… Sijaa näyttämölle!… tästä seuraa tietysti esiinhuuto!
Josefina (Pyytäen). Min' en tahtoisi mennä esille.
Theodor. Jos ei Josefina mene esille, en mene minäkään.
Sjövall. Teidän ei käy kieltäytyminen… minä isänä ja kappaleen tekijänä, seuraan teitä. Mutta mitä tämä merkitsee? (Kuuntelee). Ne eivät huudakkaan esille! (Pilkistää esiriipun reijästä). Mikä kiittämätön yleisö! (tulee takaisin). Siellä ne istuvat hyvin rauhallisina, nuuskaten ja piparkakkuja pureskellen… tämä on hirveätä!… tätä minä en kestä!…
Josefiina. Rauhoittukaahan toki, hyvä pappa!
Theodor. Kaikella muotoa, setä hyvä!