Ölander (Aamunutussa ja hieman pöpperässä). Tilaa! minua huudetaan esille.
Sjövall (Tarttuu Ölanderin kaulukseen). Katala!
Ölander. Niin, minä voin oikein koiramaisesti — minä olin ihan terve maata pannessani, mutta herätessäni olin vuoteen omana.
Sjövall (Syleilee Gråströmiä). Gråström!… tulkaa syliini kerta vielä! (R. isännälle). Te, herra, iloitkaa ystävänne kanssa (syleilee häntä) ja laittakaa oikein komea illallinen.
R. isäntä. Entäs maksu päivällisestä?
Sjövall. Pois kaikki turhamieliset ajatukset tänä juhlallisena hetkenä! (Theodorille). Syleile isääsi, poika! (Josefinalle). Tyttö, syleile appiasi!… Gråströmin ja Sjövallin nimet mainitaan yhdessä aina maailman loppuun saakka.
7:s Laulu.
Kunnia teitä seuraapi vaan,
Panetus ei nimeänne paina.
Puhtaana se kaikuu aina
Kun se maailmassa mainitaan.
Sjövall (Gråströmille).
Arvoisa mun auttajani,
Yhdy tähän seurahani,
Sull' on lahjat loistavat;
Hiiteen nahkat haisevat!
Mailma huutais ihmetellen
Gråström ensin muokkas nahkaa,
Onni hänet päätä pahkaa
Näyttelijäksi potkaisi.