Gråström. Mitä ne sanovat?
Ravintolan isäntä. Että teidän vertaistanne ei löydy.
Gråström. Minuthan huudettiin esille.
R. isäntä. Ja seppelöitiin.
Gråström. Käsittämätöntä! Kaikki on kuin unta.
Sjövall. Uneksukaa te vaan sitä suloista unta… Oi! miksi te olette tuhlannut parhaat vuotenne nahkuriverstaassa?
Gråström (Theodorille ja Josefinalle, jotka hyväilevät häntä). Rakkaat lapset!… minusta tuntuu niin kummalliselta… veri nousee päähän…
Sjövall. Se on nero, joka nousee päätä kohden!…
Gråström. Tämä on kovin kummallista… kuka olisi sitä aavistanutkaan?… myrskyistä suosiota minulle… Jos ei siihen muuta tarvita, niin…! (vie kädet päähänsä). Mitä tämä on? Luulen että minulla on oksia päässäni. — —
Sjövall. Se on nero joka kasvaa ulos päästä. — Niin suuri jo oppilaana… mikä jättiläinen teistä tulleekaan, jahka ehditte täysin kehittyä.