"Äitini sanoi"…
"Noh, mitä hän sanoi?"
"Että presidentti on minun isäni", vastasi tyttö tuskin kuultavasti.
Presidentti puri huuliansa ja sipasi kädellänsä kirjeen luotansa, että se putosi laattialle pöydän toiselle puolelle.
"Tule lähemmäksi, lapsukaiseni!" lausui hän hetken vaijettuansa.
Tuo äiditöin tyttö astui muutaman askeleen ovelta pöytään päin.
"Äitisi oli varmaankin kovin sairas kuolemansa edellä?" kysyi presidentti.
"Niin, niin! äitini oli niin kovin sairas, niin"…
"Kovin sairaana ollessa houritaan, tyttöseni, eikä tiedetä mitä sanotaan."
"Äiti-parkani!"