"En, se olisi ollut varsin sopimattomasti tehty, sen minä kyllä hyvin tiesin… mutta kun minä poikkesin Munkkisillalle, tulin minä kenenkään huomaamatta vilkaisseeksi sivulle päin ja silloin nä'in minä hänen seuraavan itseäni… ja astuessani venheesen, päästäkseni Ragvaldinsillalle, huomasin minä hänen seisovan rannalla ja katselevan sitä venhettä, jossa minä istuin."
"Ja sinä näit hänet jälleen?"
"Muutama viikko sen jälkeen kävin minä erään huoneuksen ohitse Isonkirkontorin varrella ja jouduin silloin heittämään silmäyksen ylöspäin erääsen tämän huoneuksen akkunaan… tämän akkunan vieressä istui tuo nuori miesi… minä jatkoin kulkuani, mutta tultuani kappaleen matkaa läntiselle pitkäkadulle, sain minä taaskin nähdä hänet, sillä hän meni minun edelleni, mutta silloin tervehti hän minua."
"Ja sinä?"
"Enkö minä olisi vastannut niin kohteliaaseen, niin kunnioittamalla tehtyyn tervehdykseen kuin hänen oli!"
"Ja sitten?"…
"Sitten käveli hän minun jäljessäni koko matkan."
"Koko matkanko?"
"Niin, aina siksi, kunnes pääsin kotia."
"Eikö hän virkkanut mitään sinulle."