Amanda punastui kovin ja sormi hämmästyneenä kaulustansa.
"Sitten kohtasit sinä hänet useamman kerran ulkona, arvelen ma!"
"Niin, useamman kerran… minä en koskaan käsittänyt, miten hän niin tarkoin voi tietää, milloin minä aijoin mennä ulos."
"Eikö hän koskaan etsinyt tilaisuutta päästä lähestymään sinua?"
"Ei, ei koskaan… Joka sunnuntai"…
"Joka sunnuntai?"
"Oli hän kirkossa ja seisoi aina käytävällä lähellä minun istuintani; ja kuu minä ensi kerran menin Herran pyhälle ehtoolliselle"…
"Oi, Jumalani! hän oli silläkin kertaa kirkossa!" huudahti kamarikirjuri, joka istui ikäänkuin tulisilla hiilillä.
"Niin."
"Ja piti silmänsä kiinnitettynä sinuun?"