"Ymmärrän… sinä kuljeksit pyydystelemässä, konna!"
"Kaunis kiitoslause!"
"Excusez! [suokaa anteeksi!] kuka uskalsi nimittää Jupiteria konnaksi, vaikka hän kulki ympäri viettelemässä maan kauniimpia tyttäriä!"
"Se oli siihen mailaan, hyvään aikaan, ystäväni!"
"Katso… etkö näe mikä tapsilauma tuolla leikittelee?… ihanoita lapsukaisia, kunniani nimessä!"…
"Sinä pidät aina pienistä, kauniista lapsista… mutta minä vakuutan tuhannen perhanan nimessä, ett'ei sinulla ole ainoatakaan silmäystä koko tuolle laumalle ja miksi."
"Noh, miksi?"
"Siksi, että lapsenpiika on rutiruma… ha ha haa!"
"Minä annan hiton sinulle ja sinun lapsenpiioillesi!… kuka pitää lukua vaskirahoista, kun on kultarahojakin silmäin edessä!"
"Kultarahoja!… missä sinulla niitä on?" kysyi kaartinupseeri, kurkistellen ympärillensä joka suunnalle; "minusta näyttää Kaarle XIII:a tori tänä päivänä olevan tarkka kuva itse rauta-aikakaudesta… pelkkiä rumia kasvoja, jos mihin katsoo, jollei tahdo otaksua presidentin rouvaa Elgklo'ta kaunottareksi."