Seuraavana päivänä lähellä puoltapäivää seisoi Kaarle XIII:a torin varrella olevan asehuoneen ja ravintolan välillä kaksi nuorta sotilasta, toinen kaartin upseerin virkapuvussa ja toinen sivilivaatteissa, jonka viimeksi mainitun me tunnemme samaksi uljaaksi henkilöksi, joka edellisenä päivänä kahdessa eri tilaisuudessa oli herättänyt kamarikirjuri Alm'in huomion.
"Sinä menet Fredrikshof'iin?" kysyi sivilivaatteisiin puettu upseeri.
"Niin, etkö sinä tule myöskin?" kysyi toinen.
"En."
"Miksikä et?"
"Ei ole aikaa."
"Sinulla ei ole aikaa!… mitä sinä te'et sitten?"
"Ei mitään."
"Sen tiedän minä… mutta minkälaista ei mitään?"
"Minä jään tänne torille."