"En, sinähän järkesi olet menettänyt!… Jos sinä tahdot saarnata kuin runoilija tahi tietoviisas, täytyy sinun myös olla senlaisen näköinen… Kuinka, peijakkaan nimessä, voi eräs luutnantti henkivartian husareista puhua senlaisia hullutuksia!… Hyvästi, poikaseni!"
"Sinä menet?… sinä et siis halua nähdä häntä?"
"Tarkemmin mietittyäni ummistan mieluummin silmäni sampanjalta, kuin seison katsomassa kuinka toinen sen nielasee."
"Ah, nytpä muistan… Tunnetko sinä, joka olet vanha karnisoonisotilas ja tukholmalainen erästä kamarikirjuria, jonka nimi on Alm?"
"En seurustele koskaan kamarikirjurein kanssa… Mutta maltahan… monias vuosi sitten kävi muistaakseni eräs sen niminen henkilö voimistelussa… hän oli koko vämpäri pitelemään säilää, miekkaa ja sapelia… ei edes Branting'kaan voinut hänelle mitään… Kuulehan, milloin matkustat sinä maalle?"
"Huomena edellä puolen päivää."
"Onko se aivan välttämätöintä, se?"
"Isäni on pyytänyt sitä ja koska on eräs aivan tärkeä asia… Mutta ennen viikon loppua palajan minä jälleen takasin."
"Sinun isäsi, kauppaneuvos, viipyy siis kau'an kaupungissa?"
"Niin, hän ei lähde Asplundaan ennenkuin ensi viikolla."