"Minä en tule seuraamaan häntä… minä en tarvitse tehdä sitä enään… saanhan minä nähdä hänet ja jutella hänen kanssansa!"
"Asia on siis päätetty?"
"On, on!"
"Kustaa Aadolfin torin ja Hallituskadun kulmassa… älkäätte suinkaan unohtako sitä!"
"En, en!"
"Kello seitsemän… ah, miksi ei se jo ole seitsemän!" valitti tyttö.
"Minulla on siis kunnia sanoa jäähyväiset… nöyrin palvelijanne!"
"Malttakaas!" huudahti tyttö, pistäen kätensä vyötäisillä olevaan ompelu-pussiinsa; "jos minä voisin… jos minulla olisi… minulla ei ole teille mitään antamista"…
"Minä nä'in mitä ihanimpia, pieniä kukkasia ompelu-pussissa", lausui palvelija, vetäen suunsa nauruun; "kuinka presidentti tulisi iloiseksi, jos"…
"Te luulette siis, ett'ei hän halveksuisi minun kukkasiani?" kysyi tyttö.